Mä ajattelin nyt sit kirjottaa, siitä mitä mulla on ikävä koska rakas ystäväni Tanja ehdotti sitä mulle.
Mulla on nyt tällä viikolla muutenki ollu jotenki tosi vaikeeta hyväksyä, että olen täällä. Ensimmäiset vaikeudet siis tulee mun eteen nyt kun ollaan oltu jo yli kuukausi. No, anyway pakkohan se on selvitä ja tsemppaa ei siinä muu auta, onneks kaikki ystävät on kuitenkin soiton ja netin päässä,että pääsee purkamaan tunteita.. Kuulin,että suomessa tuli ensilumi, harmittaa etten ollut tätä näkemässä. Mä rakastan lunta, rakastan sitä miten se narksuu kenkien alla kun kävelee ja miten se kimaltelee iltasin katulamppujen loisteessa. Mulla on ehdottomasti siis ikävä lunta, ja suomen talvea yleensäkkin. Muistan viimetalvena kun mentiin kaverini Natskun kanssa pulkkamäkeen ihan extempore kaivariin, asuttiin sillon molemmat Natskun kanssa eirassa.. Mä ikävöin pulkkamäkiäkin.. Mä ikävöin Aleksanterin kadun jouluvaloja yms.. Musta kaikki on niin kaunista Helsingissä talvisin. En sanois ettei täällä olis, mutta Suomi on jotenkin joulun sydän. en tiedä miks.
Mulla on ikävä mun isoäitiä myös ihan hirveesti, mummi on aina ollut sellanen jolle soitan jos tulee joku hätä tai jonka luokse meen kun ahdistaa.. Vaikka yleensä me ajatellaan niin että " toi nyt on tollanen vanha kääkkä joka kuitenkaan mistään mitään tajuu" oon huomannu, että mummi on paras neuvoja kaikissa tilanteissa.. Onhan se kuitenkin kasvattanut seiskytluvulla kaks teiniä yksin, kun mun isoisä menehty.. Ja sen tiedän,että äiti ja Kuutti ei mitään helppoja teinejä ollut.. Siks mummille voin aina soittaa oli tilanne tai kunto mikä tahansa, se kyllä ymmärtää ja auttaa..
Mulla on myös ikävä mun ystäviä, ja voi ,että onkin.. En voikkaan soittaa huvikseni vaan Minealle tai Lauralle kun kävelen kauppaan ja olla itseasiassa ihan hiljaa vaan koko kauppareissun, kuulla vaan toisen hengityksen siellä taustalla.. Ei oo sitä samanlaista turvaa kun suomessa.. Ikävä sitä, että voin soittaa esimerkiksi Jadelle, että nyt juorutaan nähään Kampissa ja mennään syömään.. Täällä se ei mene niin.. Mulla on niin paljon töitä,että en mä vaan voi.. Mulla on myös ikävä esimerkiksi järveä, meren tuoksua, fazerin sinistä, villasukkia, ratikoita, pitkään nukkumista, metrotunnelin tuoksua ( täällä ne haisee paskalta ) kaikkea tollasta.. Vaikka aina sitä sanoo,että halutaan pois suomesta. Niin mä halusin myös mutta ikävä on kova. Vaikka toki täällä viihdyn ja rakastan tätäkin maata.. Onhan tää nyt mun toinen kotimaa. Tärkein,ehkä kuitenkin ketä ikävöin on isä.. se kaikkein rakkain ja turvallisin ihminen..
Laitan tähän nyt kuvia Suomesta ja ystävistä siellä, ja mitä mulla on ikävä..
Isi again! ja iskän ihana sohva jota ainaki on ikävä hah!
Torstain turhat dokaus reissut
Minea <3 kaikista rakkain
